Erämaassa Kristuksen kanssa - Anu Raskin saarna 6.3.2022

Hyvän toivon kappeli

Saarna Hyvän toivon kappeli

1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)

Jeesus, kiusausten voittaja

6.3.2022

Anu Rask

Matt. 4:1–11

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4

Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli

paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä.

Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika,

niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei

ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan

suusta.’”

Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet

temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin

heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua

käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu:

’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”

Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman

kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos

polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois,

Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan

häntä palvella.’”

Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka

palvelivat häntä.

Lauri Kemppainen kirjoittaa Rukoileva kädellinen -kirjansa alussa näin:

Yleensä se tapahtuu yöllä ja silloin pelkään. Pelkään, että kaikki mitä rakastan –

kaikki minkä vuoksi teen työtä, kaikki minkä koen arvokkaaksi ja oikeaksi – vain

katoaa. Pelkään, että hyvä ei voita. Että pahuuden äärellä kauneus kuristuu lopulta

omaan mahdottomuuteensa. – – Sellaisina öinä Vasili Rozanovin sanat eivät tunnu

lainkaan liioittelulta: “Ei ole elämää ilman rukousta. Ilman rukousta on vain

mielettömyyttä ja kauhua”.

Täytyy sanoa että tässä odottamattomassa, selittämättömässä maailmantilanteessa

tuo äskeinen todella kolahti. Onneksi Lauri sanoitti sen mun puolesta, itse en ole

oikein pystynyt keskittymään. Oon katsonut uutisia taukoamatta.

* * *

Pyysin teiltä tätä saarnaa varten kuvia siitä, mitä tulee mieleen sanasta kiusaus.

Tässä päivän tekstissä Jeesus on autiomaassa ja Paholainen kiusaa häntä

kiusauksilla. Sainkin tosi osuvia kuvia ja pohdintoja.

(Kuva 3)

Yksi sähköpostiini tullut kuva on ihana tulppaani kesäisessä puutarhassa

Lähettäjä liitti kuvaan tekstin:

Minun kiusaukseni on kaivata kesää pitkin talvea.

Talvella on vaikea pysähtyä ajattelemaan, että elämä on tässä ja nyt. Silmäni etsivät

lumikasojen alta kurkistelevia pensaita ja puita. Luon niihin luottavaisia katseita, jotta

nämäkin tietäisivät kesän olevan tulossa.

Tämä kuva kuvaa täydellisesti myös omaa kiusaustani juuri nyt.

Myös mulla on kiusaus katsella kukkia, odottaa kesää, haaveilla lämmöstä ja

nautinnosta. Sitä Paholainenkin tarjoaa tässä Jeesukselle: saat maailman

valtakunnat ja niiden loiston, jos kumarrat minua. Nauti elämästä! Nauti

kauneudesta! Käännä katse pois kaikesta häiritsevästä. Koska miksipä ei?

Juuri niin haluaisin itsekin tehdä. Kääntää katseen pois, katsoa kukkia.

Mutta on pakko katsoa ympärille. Tavoitan kolme näköalaa:

● Me ollaan pandemian keskellä, uusia on odotettavissa.

● Eurooppa on sodassa.

● Ilmastonmuutos on totta, ja se on tässä ja nyt.

Ei auta, pakko pysyä hereillä. Meidän tehtävä on toimia.

Auttaa. Rukoilla. Taistella hyvän puolesta ja pahaa vastaan.

Ja yrittää vielä vähän enemmän.

(Kuva 1)

Tässäkin on sähköpostiini teiltä saapunut kuva kiusauksesta:

Kuusamon seurakunnan Isoniemen metsä.

Lähettäjä pohtii: Kumpi onkaan kiusaukseni, kertoa näkemykseni vai pysyä hiljaa?

Kuvaan liitetty teksti kysyy:

Kutsutko riveihin istutettua yhden puulajin puustoa metsäksi vai puupelloksi?

Miten ajattelet nauttivasi jokamiehen oikeudella tällaista metsästä? ”Keisarihan on alasti."

Kenelle maa kuuluu? Jumalalle, kaikille ihmisille vai maapohjan omistajalle?

Ja vielä:

Missä ovat ne äänet kirkossa, jotka sanovat, että luonnon riistolla eli talouden jatkuvan

kasvun opilla on todellisuudessa rajat, että kirkko ei voi pyhittää ahneuteen perustuvaa

talousjärjestelmää. Kirkon johto sulkee korvansa tutkitulta tiedolta ja niiltä, joiden elämään

luontokato tulee eniten vaikuttamaan, eli nuorilta, joita Elokapinallisetkin edustavat.

Todella tärkeitä kysymyksiä.

Onko kiusaukseni pysyä hiljaa? Liittyy oikeastaan samaan teemaan ensimmäisen

kuvan kanssa. Paholaisen viesti Jeesukselle oli: Kumarra minua ja pysy hiljaa

kaikesta häiritsevästä, ja elämä on helppoa ja mukavaa.

* * *

(Kuva 4)

Tänään on ensimmäinen paastonajan sunnuntai, kristityt ovat astuneet

neljänkymmenen päivän vaellukselle. Päivän tekstissä on vahvaa symboliikkaa joka

kietoutuu paastoon ja pääsiäisen odotukseen. Tekstissä ollaan tarinan alussa,

kiusauskertomus sijoittuu aivan Jeesuksen julkisen toiminnan alkulehdille.

Jeesuksen paasto autiomaassa kiusauksineen kesti neljäkymmentä päivää. Ja tästä

hetkestä me Jeesuksen seuraajat puolestaan kuljemme pitkin kirkkovuotta n 40

päivässä kohti pääsiäisen tapahtumia, ristin tietä ja lopulta pääsiäisen valoon.

Tänään mua itseni koskettaa tuossa autiomaakertomuksessa erityisesti Jeesuksen

inhimillisyys. Jeesus ennen pääsiäistä, ennen kuolemaa ja ylösnousemusta oli

ihminen, kuten me ihmiset ollaan. Hänellä oli ruumis, joka kärsi nälästä, janosta ja

kivusta. Hän nauroi ja hän myös itki. Meillä kristityillä on siis Jumala, joka tietää mitä

on olla ihminen. Hän tuntee ihmisenä olemisen tuskat ja kärsimykset omakohtaisesti.

Miksi kärsimystä ylipäätään on? Miksi Jumala sallii kärsimyksen, kuten usein

kysellään? Tää on ikuinen uskonnonfilosofinen kärsimyksen ongelma.

Totuus on, että kaikkien selitysyritysten jälkeenkin kysymys jää avoimeksi. Kärsimys

on osa elämää, osa olevaa. Luonto elää kärsimyksen ja kauneuden jännitteessä. Jo

elämän ensi henkäyksessä on kuolema läsnä ja syksyn epätoivoinen hehku

tapahtuu nurkan takana odottavaa kuihtumista vasten.

Paradoksaalisesti, kaikessa yksinäisyydessä ja kärsimyksessä Jumala on erityisellä

tavalla läsnä. Jumala taistelee ja kärsii jokaisen ihmisen rinnalla. Jumalan valta on

piiloutunut heikkouteen ja Jumalan kunnia on piiloutunut häpeään. Lutherin mukaan

“Jumala on kätkeytynyt vastakohtaansa”. Kärsimys ei ole siis merkki Jumalan

poissaolosta tai heikkoudesta. Kovien olojen keskellä kokemus Jumalan läsnäolosta

vahvistuu.

* * *

Ja me ollaan totisesti kovien olojen keskellä, yhä kovenevien.

Rukous voi tuntua vaikealta lajilta, varsinkin jos omissa mielikuvissa rukoileminen on

juuri tietynlaista, puhuttua litaniaa tai polvistumista sängyn vierelle, ja jos mielikuva

juuri sellaisesta toiminnasta ei tunnu luontevalta.

Mutta rukous voi olla monenlaista. Se on asettumista Jumalan eteen. Avoinna

olemista olemassaolon salaisuudelle. Tapa suuntautua elämään.

Ja vaikka vastassa olisi pelkkää pimeyttä, pimeys alkaa puh...