VI

Kipinä ja ruoste - runoja kuunneltavaksi

Lähettäkää minut Saimaalle. Riisukaa yltäni vaatteet, joiden työteliäs ilme alati tavoittelee mainosten rentoa huolettomuuta. Repikää kaikki kalenterit ja piilottakaa kellot. Sujauttakaa jalkaani varresta halkeilleet, värittömäksi haalistuneet kumisaappaat ja sitokaa päähäni huivi, joka äitini nuoruudessa näki Pariisin. Lähettäkää minut Saimaalle. Pakottakaa minut tarpomaan upottavissa sammaleissa ja kaatuiden puiden ruuduttamissa kangasmetsissä, joiden kirpeän makea tuoksu kertoo uteliaalle mielelle ikiaikaisia, kiellettyjä salaisuuksia. Kutsukaa minut alttarille, jossa uudestaan ja uudestaan solmitaan auringon ja veden humalluttava, autuaaksi tekevä liitto. Unohtakaa minut sateeseen, jonka läpinäkymättömästä seinästä yksittäisten pisaroiden liikettä on mahdotonta erottaa. Lähettäkää minut Saimaalle. Nimittäkää minua kasvien ja eläinten nimillä. Avatkaa silmieni eteen koko taivaankappaleiden ihmeellinen liike, pilvien ääretön ilmaisuvoima ja kaikki sinisen sävyt. Kantakaa eteeni paistettuja, keitettyjä, savustettuja ja suolattuja kaloja, pohjoisen auringon kypsyttämiä marjoja ja sieniä, jotka piiloutuvat tietämättömän silmiltä. Pehmittäkää kireät lihakseni heittämällä kosteita, koivulta ja tervalta tuoksuvia löylyjä, joiden hitaasti sietämättömäksi muuttuva nautinto saa täyttymyksensä aaltojen notkeassa syleilyssä. Avatkaa minulle narahtava ovi paksuista hirsistä rakennettuun aittaan, jossa raollaan olevasta ikkunasta kantautuva tuulen suhina sulattaa tietoisuuteni rippeet osaksi veden ja yön ääniä. Lähettäkää minut Saimaalle.

Runo on osa Saimaa-sarjaa.